Nyt on katsottu 11 jaksoa, ja aivan mahtavia. Noiden ihmissuhdeongelmat yms tuntuu jotenkin todella aidolta, tätä ei vaan osaa selittää. Ehkä se yleisin sanonta, että ne kaikista ensimmäiset osat olivat parhaita, niin ehkä tuo on sitten totta. Näissä ei myöskään tapahdu tälläisiä jännityskohtauksia, esimerkiksi tuo Alexanderin lavastettu kärryjuttu, onneksi näissä ei ole sellaisia turhia chifflangereita. Jaksot sisältävät käsinkosketeltavaa draamaa ja oikeasti hauskoja juttuja. Tuntuisi kuin katsoisi ihan eri sarjaa, ja nyt kun ajattelee mitä kaikkea ikävää noille näyttelijöille on tapahtunut, noista Miaa, Hanna ja Markus kuoli sitten myöhemmin ja Laurahan joutui hullujenhuoneelle. Haikealta ja nostalgiselta tosiaan tuntuu seurata näitä jaksoja, sillä tietää että nyky Salkkareissa ollaan reilusti yli 2000 jaksoa edellä, ja todella paljon on tapahtunut.
Posiivisin mielin on jäänyt Jenni, joka on ollut pitkään Isabellan ohellani suursuosikeistani, Jennin Salkkareiden kulta-aikaa on ylivoimasesti nämä osat, nykyisissähän Jenni tuuppasi olemaan hieman tylsähkö, harmi kuitenkin että poistui
Myös Seppo, josta en ole koskaan pitänyt on näissä vanhoissa osissa aivan mainio. Kun kymmenen vuotta seurasin salkkareita aina sivusilmällä oli Hanna ja Markus suuria inhokkejani, mutta näitä osia katsoessani hehän ovat parhaimmistoa! Myös Aki , Ulla ja Miia ovat aivan
, aina tulee iloiselle mielelle kun näitä seuraa.
Hieman negatiivin mielin on noista jäänyt Silja, Elina ja Jukka, mutta hehän ovat kaikissaan ärsyttävyydessään kuitenkin aivan manioita. Negatiivisin ja vasteinmielisin on tuo ylikomisario Viitanen ja sen kaksi vainukoiraa
Olen tyytytväinen tähän boxiin
,kaikki käänteet on minulle niin uusia vaikka tiedän tästä sarjasta niin paljon ja seuraillut jo 11 vuoden ajan sivusilmällä.
Täällähän on mukana kaikki tapahtumapaikat (esimerkiksi en muista nähneeni koskaan Lauran työpaikkaa!) Myös Barbaarin rakentaminen on aitoa, kun taas tuo majatalo Amanda tunnuttiin rakentavan hetkessä.
