Ismo Laitela

Päätin tällä kertaa tehdä tällaisen synkemmän topicin, koska haluan että te muut foorumilaiset masennutte tästä ja lopetatte itsenne.

Eli siis yleistä keskustelua kuolemasta. Pelkäättekö kuolemaa? Oletteko itse tai joku tuttunne joskus (lähes) kuollut? Millä tavalla haluaisitte kuolla jos saisitte päättää? Entä mitä mieltä olette kuolemanrangaistuksesta? Mielestäni se on oikein vain kaikista vakavimmista rikoksista, ja silloinkin syyllisestä pitää olla täysin varma.

Itse olen kuullut että melkein kuolin nestehukkaan joskus 2-vuotiaana.

Itse pidän kuolemaa luonnollisena tapahtumana joka meidän kaikkien on joskus koettava ja en pelkää sitä. Kuolemanrangaistus on täysin oikea rangaistus vakavista rikoksista.

hmm tein ysillä alustuksen kuolemanrangaistuksesta
siinä vastustin sitä ja vastustan edelleen.. elinkautinen on parempi, vaikka esim. suomessahan se on vaan jotain vähä yli kymmenen vuotta?
en pelkää kuolemaa enkä paljoa sitä ajattele. tai oikeestaan ajattelen mä silleen ku oon niin pelokas että esim lenkillä ollessani metsässä saatan ruveta ajattelemaan että entä jos karhu tai screamin valkonaama hahmo tulee ja tappaa mut
kukaa mun tuttu ei kai ole kuollut muusta kuin luonnollisesta syystä

Suvussani kuolemaan johtaneet asiat ovat yleensä olleet viina, huonot elintavat , itsemurhat yms,
Kyllä on myös "luonollisiakin" kuolemia ollut.
Itse pelkään kuolemaa, jota en haluisi koskaan kokea.
Mielestäni kuolema on pelkkä pimeys, jolloin et pysty ajattelemaan mitään, et tekemään mitään
Olet kuin poissa, etkä tiedosta mitään, tätä on vaikea selittää mutta jopa miettiessäni tuo on pahinta mitä ikinä voi tapahtua.
Sinulla on vain pelkkä pimeys, mustuus, etkä tiedosta sitä, et ikinä pääse enään elämään.

Mielestäni kenenkänä ei pitäisi kokea tätä kauheutta, voisi syntyä esimerkiksi uudelleen.
Jos olet ollut paskamainen ihminen, joudut esimerkiksi hyönteiseksi, jos taas hyvä ihminen, siirryt taas johonkin parempaan elämäntilanteeseen.
(Eikä myöskään muistaisi entisestä elämästään mitään)

Omaa kuolemaa en pelkää, koska minun ajatusmaailmani mukaan kuoleman jälkeen kaikki vaan yksinkertaisesti päättyy. Kun kuolee, lakkaa olemasta olemassa. Siinä se. Eikä siinä ole mitään pelättävää, koska kun kuolee, ei enää ole itse sitä surkuttelemassa.

Läheisten kuolema taas kyllä pelottaa, vaikka en aiokaan sellaisia etukäteen murehtia. Omalta kohdaltani pelkään sitä, että esimerkiksi halvaantuu ja joutuu elämään loppuelämänsä halvaantuneena tiedostaen itsensä mutta kykenemättä liikkumaan, puhumaan jne.

Burnis kirjoitti:Omaa kuolemaa en pelkää, koska minun ajatusmaailmani mukaan kuoleman jälkeen kaikki vaan yksinkertaisesti päättyy. Kun kuolee, lakkaa olemasta olemassa. Siinä se. Eikä siinä ole mitään pelättävää, koska kun kuolee, ei enää ole itse sitä surkuttelemassa.

Läheisten kuolema taas kyllä pelottaa, vaikka en aiokaan sellaisia etukäteen murehtia. Omalta kohdaltani pelkään sitä, että esimerkiksi halvaantuu ja joutuu elämään loppuelämänsä halvaantuneena tiedostaen itsensä mutta kykenemättä liikkumaan, puhumaan jne.

Näin.

Samalla tavoin minäkin mietin, kuin Burniskin. Ennen en kauheasti miettinyt, mutta viime aikoina on joutunut selvittää itselleenkin vähän ajatuksia, niin enää ei pelota läheistenkään kuolema niin paljoa kuin ennen, mutta rankka aihe.

Ekku kirjoitti:

Burnis kirjoitti:Omaa kuolemaa en pelkää, koska minun ajatusmaailmani mukaan kuoleman jälkeen kaikki vaan yksinkertaisesti päättyy. Kun kuolee, lakkaa olemasta olemassa. Siinä se. Eikä siinä ole mitään pelättävää, koska kun kuolee, ei enää ole itse sitä surkuttelemassa.

Läheisten kuolema taas kyllä pelottaa, vaikka en aiokaan sellaisia etukäteen murehtia. Omalta kohdaltani pelkään sitä, että esimerkiksi halvaantuu ja joutuu elämään loppuelämänsä halvaantuneena tiedostaen itsensä mutta kykenemättä liikkumaan, puhumaan jne.

Näin.

Toi onkin karmivinta, kun ajatusmaailma loppuu, lakkaat olemasta, olet kuin pyyhitty pois, et koskaan saa elää :<

^ Mutta eihän se enää kuoleman jälkeen harmita, kun ei ole enää sitä itse tajuamassa. Ja ihan turha on murehtia sitä, että joku päivä ei enää herääkään.

No mulle se on vain pahin pelkoni,mutta suurin osa määrittelee kuoleman eri tavalla, olenhan keskustellut niin monen ihmisen kanssa aiheesta.
Mutta kyllä joillakin on sama ajatus kuin minulla, että kun kuolee, niin lakkaa olemasta, niin se on aika hirveää.
Mielummin ise nukkuisin elottomana haudan pohjalla, mutta saisin edes ajatella.
Minusta on kamalaa vain olla aivokuolleen tapainen.

Minusta se taas olisi hirveää, jos siellä haudan pohjalla kykenisi ajattelemaan. Siinähän tulisi omien ajatustensa kanssa niin hulluksi, että, noh, haluaisi tappaa itsensä.

Why kirjoitti:Mielummin ise nukkuisin elottomana haudan pohjalla, mutta saisin edes ajatella.

Tuo nyt vasta kamalaa olisikin. Kyllä kuoleman jälkeen pitää olla ihan kokonaan kuollut. Kuoleman jälkeistä aikaa voit verrata vaikkapa aikaan ennen kuin olit syntynyt. Eihän sekään niin kamalaa ollut?

Läheisen kuoleman ajattelu jo alkaa ahdistaa ihan hirveästi. Oma kuolema, noh en ala siitä avautumaan.
Jos mietitään miten haluaa kuolla niin hukkuminen kuulemma "tuntuu hyvältä" eli näin voisi lähteä. Tai sitten flyygeli niskaan.
Ja mun tuhkat pitää sitten heittää päin jonkun pläsiä.

Mun marsu kuoli 3v sitten, se oli jo 5 vuotias
Oli kamalaa.

allas kirjoitti:

Why kirjoitti:Mielummin ise nukkuisin elottomana haudan pohjalla, mutta saisin edes ajatella.

Tuo nyt vasta kamalaa olisikin. Kyllä kuoleman jälkeen pitää olla ihan kokonaan kuollut. Kuoleman jälkeistä aikaa voit verrata vaikkapa aikaan ennen kuin olit syntynyt. Eihän sekään niin kamalaa ollut?

OLI , ja nythän olen jo syntynyt tähän maailmaan ja kaikkea, ja yhtääkkiä tulee vain samanlainen pimeys?? Jos mietitte asiaa tarkemmin, huomaatte kanssa tämän hirveyden.

Why, miten voit sanoa, että se oli kamalaa, kun et tiedä tai muista mitään siitä? Mutta minulla on kyllä vähän samanlainen kanta, että jotenkin pelottaa kuoleman jälkeinen "olo". Tai kun ei oikeastaan edes ole minkäänlaista oloa. ;D

Hole kirjoitti:Why, miten voit sanoa, että se oli kamalaa, kun et tiedä tai muista mitään siitä? Mutta minulla on kyllä vähän samanlainen kanta, että jotenkin pelottaa kuoleman jälkeinen "olo". Tai kun ei oikeastaan edes ole minkäänlaista oloa. ;D

Niin sama, mitä enemmän ajattelen siitä, sitä enemmän hirvittää.
Mutta lopetan kuolemisesta ajattelemisen, niin itselläni parempi mieli.

Ajatuksena kuolema hieman pelottaa, koska ei ole mitään varmaa tietoa siitä, päättyykö elämä lopullisesti siihen, vai jatkuuko se jossain paremmassa paikassa tms. Eipä pahemmin tule kuitenkaan kuolemaa ajateltua, eikä näin ollen tule sitä pelättyäkään. Tosin uskoisin, että jos hengenlähtö olisi lähellä, niin siinä vaiheessa pelko olisi suuri.

mun mielest mieluummin kuolisin ku ett jäisin kärsimään, jos siis joudun onnettomuuteen tai vammaudun loppuiäksi

Wunderbaum kirjoitti:mun mielest mieluummin kuolisin ku ett jäisin kärsimään, jos siis joudun onnettomuuteen tai vammaudun loppuiäksi

Aika jännä mielipide. Minusta ja varmasti omaisistani olisi kyllä mukavampaa jäädä pyörätuoliin loppuiäksi kuin kuolla, jos esimerkiksi jalkani halvaantuisivat kokonaan.