iivo leikattiin ja se meni hyvin, paitsi itelläni ;) melkein siis pyörryin, en ihan tiiä mitä tapahtu, mutta muistan vaan osia koko hommasta
Se meni siis silleen, että iivoa alettii leikata, ja äiti ja veli katto sitä siinä. Mä seisoin yhdessä nurkassa kun en halunnut nähä sitä, ja siinä olin hyvissä voimissa ja naureskelin ku veli ilmeili.
Sit ihan yhtäkkiä iski aivan kamala olo! silmät sumeni melkein täysin, näin vaa vähän ääriviivoja suunnilleen, sit en pysynyt pystyssä, en voinut puhua, koitin äitille sanoa että on huono olo, mutta ei onnistunut. seisoin lavuaarin vieressä ja jalat ei kantanu ni tukeuduin siihe lavuariin ja sitte iski iha kamala kuumuus yhtäkkiä..
Mä heitin pipon lattialle ja avasin takin ja siinä huojuin vaa jonku aikaa, kunnes tajusin et nyt on pakko päästä istumaan. en siis nähny melkein mitään, mut tiesin et aika lähellä mua huoneen toisella puolella on tuoli, ni sinne lähin hoippumaan. kukaa ei huomioinu mua ku ne katto sitä leikkausta, äiti oli vaa nähny ku menin istumaan. sit seuraava muistikuva on se kun äiti sano mun nimen, kun se leikkaus oli jo ohi, eli ainaki 5 min siinä tuolilla olin enkä siitä muista mittää, koska mä muistan vaan sen et heti ku istuin siihen ni äiti olis sen sanonu.
Siihen siis havahduin ja nostin pään, retkotin siinä tuolilla ihan miten sattuu.

oli vieläki iha hirvee olo, en nähny kunnolla, mutta muistan sen ku äiti kysy että onko sulla huono olo. olin kuulemma jotaki mutissu siihen mut en tiiä siitä mitään, koska seuraava juttu minkä muistan on se ku seisoin ulkona äitin tukemana ja seinään myös nojasin, se oli niin ihanan tuntosta se kylmä ilma

Sitte äiti sano eka et nyt meet lattialle ja laitat jalat ylös, mut en siihe sitte vissii suostunu, en mä tajunnu mitään, muistan ku se sen sano mutta mä vaa siinä hilluin niinku oisin humalassa ;D
äiti autto mut istumaan tuolille ja sit käski laittaa pään jalkoihin ni se autto, ja virkosin vähän. siitä eteenpäin sit muistan kaiken, mut aika hauska toi oli

tai siis ihan hirvee olo, mutta koskaa enne ei oo ollu tollasta. tosi nopeasti meni semmonen vartti mun elämästä, ku tuntu et se kulu heti ku istahin siihe tuolille
mutta nyt iivo nukkuu tuolla sikeästi, parin tunnin päästä kai herää

ostettiin sille lahjaksi hyvää ruokaa =)